Stressistä ei aina voi jarruttaa suoraan – hermosto tarvitsee usein siirtymävaiheita

Julkaistu 11.10.2026

Päivitetty: 16/10/2026
Jännityspäänsärky, lihaskireys ja hieronta - Herttoniemen Hierontamaja
Kuva: Andrea Piacquadio - https://www.pexels.com/@olly/

Olet saattanut toisinaan huomata, että mieli käy ylikierroksilla vielä pitkään työpäivän, projektin, kiireen tai muun kuormituksen jälkeen. Vaikka yrittäisit tietoisesti rauhoittua, niin huomaat ajatusten virran vain jatkuvan ja kehon tuntuvan levottomalta.

Tässä kohtaa useimmat meistä yrittävät hypätä suoraan rauhoittumiseen ja ajattelevat, että “nyt pitää rentoutua”, “nyt lopetan stressaamisen” tai “nyt meditoin”

Yleensä ongelma ei kuitenkaan ole siinä, ettei ihminen osaisi rauhoittua. Sen sijaan ongelma voi olla se, ettei hermosto ole vielä valmis siirtymään suoraan korkeasta vireydentilasta lepotilaan.

Stressireaktio ei tyypillisesti toimi kuin valokatkaisija, joka vain napsautetaan päälle tai pois päältä. Se muistuttaa enemmän liikkuvaa vauhtipyörää tai junaa, jonka vauhti hiljentyy vähitellen.

Siksi monelle toimii paremmin asteittainen rauhoittuminen ja rentoutuminen kuin äkkijarrutus.

Kaikki stressi ei näytä samalta

Stressi on hyvin monimuotoinen ja stressitekijöinä voivat toimia monet asiat. Kuormitusta voi aiheutua muunmuassa kiireestä, huolista, jatkuvasta valppaana olemisesta, innostuksesta, positiivisesta vireestä, suorittamisesta, jatkuvasta ongelmanratkaisusta tai tavasta olla jatkuvasti “käynnissä”

Hermoston näkökulmasta myös innostava tai kiinnostava asia voi ylläpitää vireystilaa pitkään.

Esimerkiksi työprojekti voi jäädä pyörimään mieleen vielä illalla, vaikka asia olisi sinänsä positiivinen.

Rauhoittuminen ei aina ala pysähtymisestä

Joskus suora pysähtyminen voi olla vaikeaa juuri siksi, että hermosto käy edelleen liian korkeilla kierroksilla.

Silloin hiljaisuus tai paikalleen pysähtyminen voi jopa korostaa levottomuutta, ajatusten määrää tai sisäistä jännittyneisyyttä.

Moni huomaa tämän esimerkiksi meditaatiossa siten, että keho yrittää pysähtyä, mutta mieli jatkaa edelleen työpalaveria, ongelmanratkaisua tai ennakointia.

Hengitysharjoitukset ovat tutkittu keino vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan ja stressiin liittyvään vireystilaan. Rauhallinen hengitys voi auttaa, mutta vaikutus ja sopiva toteutustapa vaihtelevat. Erityisesti pitkä, rauhallinen uloshengitys voi auttaa kehoa siirtymään kohti lepotilaa, ja moni hyötyy siitä jo muutamassa minuutissa. Aina se ei kuitenkaan riitä tai tunnu luontevalta, varsinkin jos mieli käy vielä vahvasti ylikierroksilla. Silloin apua voi löytyä vaiheittaisesta siirtymästä.

Kolmivaiheinen siirtymämalli hermoston rauhoittamiseen

Jos koet, että rauhoittuminen työpäivän jälkeen ja irrottautuminen työajatuksista ei tunnu onnistuvan, niin kannattaa kokeilla vaiheittaista mallia rauhoittumiseen. Malli ei ole ehdoton järjestyksen ja keinojen osalta, joten voit aina muokata siitä sinulle sopivan tai poimia siitä keinoja, jotka koet auttavan rauhoittamisessa

1. Suunnan muuttaminen ilman lisäkiihdytystä

Ensimmäisessä vaiheessa tarkoitus ei ole vielä varsinaisesti rauhoittua. Sen sijaan tavoitteena on katkaista kuormittava ajatussilmukka ja siirtää huomio muualle. Mutta ilman, että hermoston aktiivisuus lisääntyy.

On kuitenkin tärkeä huomata, että kaikki huomion siirtäminen ei rauhoita. Jos toiminta johtaa suorittamisen ja ärsykkeiden lisääntymiseen, niin hermosto voi jäädä ylivirittyneeseen tilaan.

Siksi toiminnan olisi hyvä olla riittävän sitovaa, mutta ei liian stimuloivaa. Kuitenkin ennustettavaa ja turvallisen tuntuista ilman voimakasta suorituspainetta.

Esimerkkejä:

  • sudoku
  • sanaristikko
  • rauhallinen peli
  • käsityöt
  • järjestely tai kevyt siivous
  • piirtäminen
  • mekaaninen tekeminen käsillä

Toiselle esimerkiksi Tetriksen pelaaminen voi toimia hyvin. Kun taas toiselle se voi nostaa kierroksia lisää. Siksi keinot ovat yksilöllisiä.

2. Vireystilan asteittainen lasku

Kun voimakkain ajatuskuormitus alkaa hellittää, hermosto pystyy usein siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Tässä vaiheessa toiminta voi olla jo vapaampaa ja avoimempaa.

Mutta olennaista ei ole vain itse toiminta, vaanmitä hermosto tekee sen aikana.

Jos esimerkiksi lähdet kävelylle, mutta samalla mietit ja prosessoit työasioita. Kuormitus jatkuu ajatusten tasolla ja palautuminen voi jäädä vähäiseksi.

Tällöin huomion suuntaaminen aisteihin voi auttaa. Voit esimerkiksi havainnoida mitä näet tai kuulet ympärilläsi, miltä ilma tuntuu ihollasi tai miltä askellus tuntuu kehossa.

Tarkoitus ei ole suorittaa mindfulnessia oikein, vaan auttaa hermostoa siirtymään pois jatkuvasta sisäisestä kuormituksesta.

Esimerkkejä:

  • kävely
  • luonnossa oleminen
  • kevyt liikuntaruuanlaitto
  • rauhallinen keskustelu
  • turvallinen sosiaalinen ympäristö

3. Varsinainen rauhoittuminen

Voimakkaimman kuormituksen hellittäessä, pysähtyminen ja rauhoittuminen tapahtuvat yleensä luontevammin. Tällöin rentoutumiskeinot alkavat  tuntumaan luonnollisilta eivätkä pakotetuilta.

Useimmat yrittävät aloittaa rentoutumisen suoraan tästä vaiheesta, vaikka hermosto on edelleen voimakkaasti aktivoitunut. Silloin rauhoittuminen voi tuntua vaikealta tai jopa epämukavalta.

Kyse ei välttämättä ole siitä, ettet osaisi rentoutua, vaan siitä, että keho ja mieli eivät ole vielä valmiita tähän vaiheeseen.

Esimerkkejä:

  • hengitysharjoitukset
  • meditaatio
  • hiljaisuus
  • paikallaan oleminen
  • lepo
  • hieronta
  • rauhallinen musiikki

Keinot eivät ole kaikille samat

Vaikka rauhoittumisen perusperiaate on useimmilla hyvin samanlainen, niin yksilölliset erot voivat olla merkittäviä. Asteittainen siirtyminen voi yleisesti ottaen olla toimiva tapa siirtyä korkeasta vireystilasta kohti palautumista. Mutta keinot sen sijaan voivat olla hyvinkin yksilöllisiä.

Tämän vuoksi joillekin toimii kävely, musiikki ja neulominen. Mutta toiset rauhoittuvat paremmin kevyen liikunnan, käsillä tekemisen ja luonnossa liikkumisen avulla. Jotkut puolestaan hyötyvät sosiaalisesta hetkestä, saunomisesta ja hengitysharjoituksista.

Tärkeintä ei ole täydellinen menetelmä, vaan se, että keveneekö kuormitus vähitellen, muuttuuko hermoston tila joustavammaksi ja pääseekö aito hidastuminen ja rauhoittuminen tapahtumaan.

Jos ylivireys pitkittyy, niin oireet, kuten univaikeudet, väsymys eivät välttämättä hellitä tai ne jopa pahenevat. Saatat jopa tuntea itsesi jatkuvasti ahdistuneeksi. Tällöin kannattaa hakeutua terveydenhuollon tai työterveyden puoleen. Tällaisessa tilanteessa omat keinot eivät välttämättä yksin riitä. Ja on hyvä muistaa, että avun hakeminen ole merkki epäonnistumisesta. Vaan päinvastoin se kertoo kyvystä ymmärtää tilanne ja omat rajansa ja heikkoutensa.

Lähteet ja taustatietoa

Kirjoituksen taustalla on tutkimustietoa muun muassa stressistä, rentoutumisesta, tarkkaavaisuudesta ja työstä irrottautumisesta. Olen soveltanut näitä tietoja pohtiessani käytännön keinoja, jotka voisivat helpottaa siirtymistä kuormituksesta rauhoittumiseen.

Artikkelissa esitetty kolmivaiheinen malli on oma käytännönläheinen jäsennykseni, ei sellaisenaan tutkimuksissa validoitu menetelmä. Tarkoituksena on tarjota vaihtoehtoja kokeiltavaksi, sillä sopivat keinot ja niiden vaikutukset voivat vaihdella yksilöllisesti.

Varaa aika hierontaan

Valitse joko urheiluhieronta tai ihan vain perinteinen klassinen hieronta.

Lue lisää hieronta hoidoistamme

Lue lisää lihaskireydestä ja stressistä

Tutustu tarkemmin lihskireyden syistä ja stressin vaikutuksesta lihaksiin sekä tarjoamiimme hieronta hoitoihin.