Julkaistu 4.3.2026
Neuroplastisuus tarkoittaa aivojen ja hermoston kykyä muuttua kokemusten, ajatusten, tunteiden ja toiminnan perusteella. Tyypillisesti neuroplastisuudesta puhutaan myönteiseen sävyyn tarkoitetaan, että aivot voivat oppia uutta ja toipua vaikeuksista. Tämä on totta, mutta samalla neuroplastisuus voi toimia myös toiseen suuntaan. Hermosto voi oppia ja vahvistaa myös sellaisia toimintamalleja, jotka ylläpitävät stressiä, ahdistusta, ylivireyttä tai masennusta.
Moni meistä etsii oireilleen selitystä. Kun mieliala laskee, ahdistus pitkittyy tai stressi alkaa näkyä sekä mielessä että kehossa, herää helposti ajatus, että aivoissa täytyy olla jokin vika tai jotain on mennyt rikki. Myös uutisointi vahvistaa tätä mielikuvaa. Kerrotaan, että ”löytyi uusi mekanismi masennuksen taustalta” tai ”tutkijat löysivät aivoista muutoksen”, jolloin viesti tulkitaan helposti niin, että nyt on löytynyt se rikkinäinen palanen, joka selittää kaiken.
Todellisuus on kuitenkin usein monimutkaisempi. Lääketieteen tärkeä tehtävä on tunnistaa ja sulkea pois sairaudet, rakenteelliset vauriot ja muut tunnetut syyt silloin, kun ne voidaan diagnosoida ja hoitaa. Suuressa osassa mielenterveyden häiriöitä ja pitkittyneessä stressissä tällaista yksittäistä ”rikki olevaa osaa” ei kuitenkaan yleensä löydy. Sen sijaan tutkimus kohdistuu yhä enemmän siihen, miten aivot ja hermosto toimivat, oppivat ja muuttuvat kokemusten myötä. Sekä ennen kaikkea siihen, miten näitä toiminnallisia järjestelmiä voidaan ohjata yksilön hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan.
Tämä artikkeli tarkastelee neuroplastisuutta juuri tästä näkökulmasta. Sen tarkoituksena ei ole tarjota yhtä kaiken selittävää teoriaa eikä korvata muita näkökulmia mielenterveyteen tai stressiin. Tavoitteena on auttaa ymmärtämään, miten täysin normaalit hermoston toimintaperiaatteet voivat joskus johtaa hyvinvointia tukeviin ja joskus sitä ylläpitäviin tai heikentäviin toimintamalleihin. Samalla tarkoitus on oikaista joitakin yleisiä väärinkäsityksiä siitä, mitä neuroplastisuus on ja mitä se ei ole.
Hermosto ei varsinaisesti arvioi, mikä on ihmiselle hyväksi pitkällä aikavälillä. Se pyrkii ennen kaikkea sopeutumaan siihen, mitä toistuvasti tapahtuu. Jos elämässä on paljon stressiä, huolta, pelkoa tai jatkuvaa kuormitusta, hermosto alkaa vähitellen muokkautua siihen suuntaan, että nämä tilat muuttuvat yhä automaattisemmiksi ja helpommin aktivoituviksi.
Tätä voisi verrata polkuun metsässä. Kun samaa reittiä kuljetaan yhä uudelleen, siitä tulee leveämpi, helpompi ja nopeampi kulkea. Samalla uusien reittien käyttäminen vaikeutuu. Aivoissa tapahtuu osittain samanlainen ilmiö. Mitä enemmän tietty ajatus-, tunne- tai reagointimalli toistuu, sitä vahvemmaksi siihen liittyvät hermoverkot muuttuvat.
Tämä ei tarkoita, että ihmisessä olisi jotain “rikki”. Kyse on hermoston normaalista oppimismekanismista. Ongelma syntyy silloin, kun hermosto alkaa oppia liian tehokkaasti sellaisia malleja, jotka kaventavat joustavuutta ja hyvinvointia.
Esimerkiksi jatkuva huoliajattelu eli ruminaatio voi ajan myötä vahvistaa hermoverkkoja, jotka liittyvät uhkien tarkkailuun ja negatiivisten asioiden ennakointiin. Samalla voi heikentyä kyky siirtyä joustavasti muihin tunnetiloihin tai ajatustapoihin. Ihminen ei välttämättä jää “jumiin” siksi, ettei mikään muuttuisi, vaan siksi, että hermosto muuttuu vähitellen hyvin tehokkaaksi ylläpitämään juuri tietynlaista toimintamallia.
Neurofysiologisesti tähän liittyy useita aivoalueita. Esimerkiksi amygdala, joka osallistuu uhkien ja tunteiden käsittelyyn, voi herkistyä jatkuvan stressin aikana. Tällöin pienetkin ärsykkeet voivat alkaa tuntua voimakkaammilta tai kuormittavammilta. Samalla etuotsalohkon alueiden toiminta voi heikentyä. Nämä alueet osallistuvat tunteiden säätelyyn, joustavaan ajatteluun, harkintaan ja kykyyn rauhoittaa stressireaktiota. Lisäksi palkkiojärjestelmän toiminta voi vaimentua, jolloin mielihyvän kokeminen, motivaatio ja kiinnostus uusia asioita kohtaan vähenevät.
Tärkeä huomio on se, että neuroplastisuus ei ole kaikkialla aivoissa samanlaista. Jotkin verkostot voivat herkistyä ja vahvistua samaan aikaan, kun toiset jäykistyvät tai passivoituvat. Siksi ihminen voi olla esimerkiksi erittäin herkkä stressille, mutta samalla hänen voi olla vaikea oppia uusia rauhoittavia toimintamalleja.
Myös hoidoissa tämä on tärkeä näkökulma. Esimerkiksi psykoterapia, turvalliset ihmissuhteet, liikunta, uni, palautuminen ja erilaiset harjoitukset eivät ainoastaan tue hermoston muovautuvuutta, vaan ne voivat vähitellen ohjata hermoston plastisuutta uuteen suuntaan. Tarkoitus ei ole vain vähentää oireita hetkellisesti, vaan auttaa hermostoa oppimaan uudelleen joustavampia ja turvallisempia toimintamalleja.
Myös lääkityksillä voi olla vaikutusta neuroplastisuuteen. Esimerkiksi osa masennuslääkkeistä näyttää lisäävän hermoston muovautuvuutta ja hermosolujen välisiä yhteyksiä tukevia kasvutekijöitä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että muutos suuntautuisi oikeaan paikkaan ilman muuta tukea. Hermosto tarvitsee myös kokemuksia, toimintaa ja ympäristöä, joiden avulla lisääntynyt muovautuvuus voidaan ohjata hyvinvointia tukevampaan suuntaan.
Tästä syystä esimerkiksi terapiassa, kuntoutuksessa ja arjen muutoksissa toistolla on suuri merkitys. Hermosto oppii vähitellen sen perusteella, mitä tehdään, ajatellaan, tunnetaan ja koetaan yhä uudelleen.
Ehkä tärkein ajatus neuroplastisuudessa on se, että muovautuvuus itsessään ei ole hyvä eikä huono ominaisuus. Terve hermosto tarvitsee sekä vakautta että joustavuutta. Eli riittävästi pysyvyyttä, jotta muistot, taidot ja identiteetti säilyvät, mutta riittävästi muovautuvuutta, jotta voimme oppia, sopeutua ja toipua.
Siksi pitkittyneet stressi-, ahdistus- tai masennusoireet eivät useinkaan tarkoita, että aivoissa olisi jokin yksittäinen osa rikki. Usein kyse on siitä, että hermosto on oppinut ja vahvistanut tietyn toimintatavan. Se oli ehkä alun perin ymmärrettävä reaktio kuormitukseen, mutta joka ajan myötä alkaa ylläpitää oireita. Tämä tekee oireista täysin todellisia, mutta samalla se jättää myös mahdollisuuden muutokselle. Jos hermosto pystyy oppimaan haitallisia malleja, sillä on myös kyky oppia vähitellen uusia ja joustavampia tapoja toimia.
Harri Nyström on koulutettu hieroja yrityksessä Herttoniemen Hierontamaja. Erikoisala: stressi, jännityspäänsärky, lihaskipu ja kireys sekä tinnitus. Palvelut: Klassinen hieronta, urheiluhieronta sekä hieronta stressin ja tinnituksen hoidossa.
Valitse joko urheiluhieronta tai ihan vain perinteinen klassinen hieronta.
Tutustu tarkemmin lihskireyden syistä ja stressin vaikutuksesta lihaksiin sekä tarjoamiimme hieronta hoitoihin.
Mitä stressi on ja miten stressi syntyy eri tilanteissa 1 huhtikuun, 2026
Miksi olen jännittynyt ja kärsin lihaskireydestä, vaikka en koe olevani stressaantunut? 31 elokuun, 2025
Hieronta ja stressi – Miten hieronta vaikuttaa stressiin 23 toukokuun, 2025
Hieronta ja stressi – Miten stressi vaikuttaa lihaksistoon? 25 helmikuun, 2025