Miten mielen toimintaa voi ymmärtää yhtenä kokonaisuutena eri näkökulmista (raskas)

Julkaistu 4.3.2026

Päivitetty: 23/04/2026
Kun ihmisen kokemusta yrittää ymmärtää, on houkuttelevaa valita yksi näkökulma ja pysyä siinä. Psykologinen lähestymistapa tekee ilmiöstä selkeän. Siinä puhutaan ajatuksista, tunteista ja merkityksistä, jotka näyttäytyvät ikään kuin erillisinä kokemuksellisina tiloina. Neurofysiologinen näkökulma taas tuo mukaan konkreettisuuden. Siinä jokainen ajatus, tunne ja kokemus on aina seurausta jonkinlaisesta hermostollisesta aktivaatiosta. Ilman sitä olisi pelkkää tyhjyyttä tyhjyydessä. Silti kumpikin lähestymistapa yksin avaa asiaa vain osittain. Psykologia kuvaa ilmiön, mutta ei mekanismia. Mekaniikka taas kuvaa tapahtuman, mutta ei tunnu vastaavan kysymykseen, miksi.

Miten aiemmat kokemukset näkyvät hermoston toiminnassa?

Tämä ristiriita alkaa selkeytyä, kun huomio siirretään yksittäisistä tapahtumista kohti järjestelmää. Aivot eivät ole satunnainen reaktiokone, vaan oppiva ja jatkuvasti itseään säätävä järjestelmä. Aiemmat kokemukset eivät tallennu kuin tiedostot, jotka avataan tarvittaessa, vaan ne sisältyvät hermoverkkojen rakenteeseen. Tarkemmin synaptisiin yhteyksiin, niiden vahvuuksiin ja siihen, miten helposti tietyt verkot aktivoituvat yhdessä. Näin muodostuu alttius tietynlaiselle toiminnalle. Kun jokin tilanne käynnistää hermostollisen aktiviteetin, se ei aktivoi vain yhtä valmista reittiä, vaan useita rinnakkaisia verkkoja, jotka alkavat samanaikaisesti vaikuttaa lopputulokseen.

Mitä tarkoitetaan mallilla mielen toiminnassa?

Tässä kohtaa nousee esiin käsite malli. Malli on samaan aikaan sekä hermoston toimintaa kuvaava että tapa, jolla järjestelmä toimii. Sen avulla voidaan ennustaa, seurata ja selittää hermoston toimintaa, mutta se on samalla järjestelmän dynaaminen toimintarakenne. Fysiologia puolestaan kuvaa sitä, mitä hermostossa tapahtuu tietyllä hetkellä. Malli kuvaa, miten nämä tapahtumat yleensä järjestyvät ja mihin suuntaan ne ohjaavat kokemusta. Näin malli ja fysiologia eivät ole toisistaan irrallisia, vaan sama ilmiö kahdesta eri suunnasta tarkasteltuna.

Miten hermoston toiminta muodostaa yhtenäisen kokemuksen?

Kun tilanne käynnistää hermostollisen aktiviteetin, eri hermoverkkojen toiminta alkaa yhdistyä. Tämä integraatio ei ole pelkästään passiivista signaalien yhteenliittymistä, vaan siinä tapahtuu jatkuvaa karsintaa, muokkausta ja uudelleenjärjestäytymistä. Näin osa signaaleista vahvistuu ja osa jää taka-alalle. Lopputuloksena syntyy yhtenäinen hermostollinen tila, joka koetaan tietoisena kokemuksena ja merkityksenä. Merkitys ei siis ole erillinen ulkoisesti määritelty tai asetettu tila, vaan se on järjestelmän toiminnan tuloksena syntyvä arvio kyseessä olevasta tilanteesta tai asiasta.

Miten oppiminen muokkaa hermoston toimintaa?

Oppiminen muokkaa tätä järjestelmää jatkuvasti. Usein aktivoituvat hermoverkot vahvistuvat, niiden väliset yhteydet tehostuvat ja aktivaatio kulkee niitä pitkin yhä helpommin. Samalla nämä mallit alkavat yleistyä. Erilaiset ärsykkeet voivat käynnistää saman vasteen, koska hermosto reagoi yksityiskohtien sijaan samankaltaisiin piirteisiin. Näin syntyy kokemus siitä, että erilaiset tilanteet ja lähtökohdat johtavat kokemuksen ja merkityksen kannalta samaan lopputulokseen. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta siitä, että hermoverkkojen toiminta tietyn toimintamallin mukaan on muodostunut todennäköisimmäksi.

Miten opittu toimintamalli näkyy ajattelussa ja kokemuksessa?

Konkreettisena esimerkkinä tästä voidaan tarkastella tilannetta, jossa ihminen vähättelee positiivisia asioita. Psykologisella tasolla tämä näyttäytyy kognitiivisena vinoumana. Neurofysiologisella tasolla kyse ei kuitenkaan ole vain yksittäisestä ajatuksesta, vaan laajemmasta mallista, jossa tietyt hermoverkot aktivoituvat toistuvasti yhdessä. Positiivinen ärsyke ei tällöin johda vahvaan palkkiovasteeseen tai merkityksen kokemiseen. Sen sijaan järjestelmä suuntautuu kohti tulkintaa, joka vähentää kokemuksen painoarvoa. Tämä voi tapahtua joko kehollisen tuntemuksen kautta, esimerkiksi uhkaan liittyvän tunnereaktion kautta, tai ajattelun kautta, jossa merkitys purkautuu vähättelevän sisäisen puheen kautta. Molemmissa tapauksissa kyse on samasta ilmiöstä, jossa hermoverkkojen aktivaatio tapahtuu opitun mallin mukaisesti.

Miten hermoston toimintaa voidaan muuttaa?

Uudelleenoppimisessa hermosto järjestäytyy uudella tavalla, jolloin syntyy uusia reittejä ja yhteyksiä sekä tapoja, joilla hermosto aktivoituu. Vanhat yhteydet eivät häviä, mutta niiden käyttö vähenee. Uudet reitit vahvistuvat ja alkavat ohjata kokemusta. Tällöin sama tilanne voi herättää erilaisen kokemuksen kuin ennen. Vanha reaktio ei kuitenkaan katoa kokonaan, koska se on rakenteellisesti edelleen olemassa. Se voidaan vielä muistaa, mutta ilman täyttä hermostollista aktivaatiota se ilmenee usein haaleana ja etäisenä versiona aiemmasta kokemuksesta.

Miten psykologia ja neurofysiologia liittyvät toisiinsa?

Tästä voidaan lopulta johtaa yksinkertainen mutta keskeinen oivallus. Kokemus ei ole irrallinen ilmiö, eikä se ole pelkkä fysiologinen tapahtuma. Hermosto järjestäytyy eli hermoverkot aktivoituvat ja vaikuttavat toisiinsa muodostaen tilanteesta riippuvan kokonaisuuden. Psykologia ja neurofysiologia samoin kuin malli ja fysiologia eivät ole eri asioita, vaan sama prosessi katsottuna eri näkökulmista. Yhdistämällä näitä on helpompi hahmottaa ja ymmärtää, miksi ihminen kokee tilanteet niin kuin kokee ja miksi samakin tilanne voi tuntua erilaiselta eri aikoina.

Varaa aika hierontaan

Valitse joko urheiluhieronta tai ihan vain perinteinen klassinen hieronta.

Varaa aika
050 594 8997

Lue lisää hieronta hoidoistamme

Klassinen hieronta
Urheiluhieronta
Hieronta stressin hoidossa
Hieronta tinnituksen hoidossa

Lue lisää lihaskireydestä ja stressistä

Tutustu tarkemmin lihskireyden syistä ja stressin vaikutuksesta lihaksiin sekä tarjoamiimme hieronta hoitoihin.