Julkaistu 20.9.2025
Lihaskireys on kehon luonnollinen, mutta usein häiritsevä reaktio erilaiseen kuormitukseen ja palautumisen häiriintymiseen. Se ei ole sama asia kuin lihaskipu, vaan enemmänkin epämääräinen tunne, joka voi ilmetä jäykkyytenä, vetona, liikerajoituksina tai levottomuutena lihaksessa. Kireys voi syntyä monella eri tasolla: itse lihassäikeissä, niiden sisäisissä proteiinirakenteissa (titiini, aktiini ja myosiini) sekä lihaskudosta ympäröivässä sidekudoksessa eli faskiassa. Kun näiden eri tasojen joustavuus tai toiminta häiriintyy, lihas voi jäädä jännitystilaan, jota ei aina saada pois pelkällä venyttelyllä tai levolla.
Lihassupistus ja -jännitys syntyvät sarkomeereissä, jotka ovat lihaksen pienimpiä toiminnallisia yksiköitä. Näiden toimintaa ohjaavat proteiinit aktiini ja myosiini sekä jousimainen titiini.
Titiini toimii sarkomeerin elastisena jousena. Sen tehtävänä on palauttaa lihas lepopituuteen ja tukea rakennetta erityisesti silloin, kun lihasta venytetään tai kun se tekee eksentristä eli jarruttavaa työtä. Kun lihasta kuormitetaan pitkään samassa asennossa, titiini voi jäykistyä. Tämä voi tapahtua riippumatta siitä onko lihas venyneenä, lyhentyneenä tai isometrisesti jännittyneenä. Tällöin sen elastisuus vähenee ja lihas ei palaudu enää yhtä herkästi lepotilaansa. Tämä jäykistyminen voidaan kokea laaja-alaisena ja syvänä kireytenä, joka ei hellitä helposti.
Aktiini ja myosiini ovat puolestaan proteiineja, jotka muodostavat supistuksessa niin sanottuja poikittaissiltoja. Ne liukuvat toistensa lomitse saaden aikaan lihaksen lyhenemisen. Jos lihas ei pysty tuottamaan riittävästi energiaa tai se ei saa riittävästi happea, esimerkiksi iskemian eli paikallisen verenkierron heikkenemisen vuoksi, nämä sillat eivät irtoa normaalisti. Seurauksena voi syntyä pieniä paikallisia spasmeja, jotka tuntuvat sormilla tunnusteltaessa kohoumina ja voivat olla aristavia. Näitä kutsutaan myös trigger-pisteiksi.
Lihasta ympäröi ja yhdistää muuhun kehoon ohut mutta sitkeä sidekudoskalvo eli faskia. Se ei ole pelkkä passiivinen pakkausmateriaali, vaan aktiivinen kudos, joka reagoi kuormitukseen ja liikkeeseen.
Kun faskia joutuu staattiseen asentoon tai liikkumattomuuteen, se voi kuivua ja menettää liukuvuutensa. Toistuvat ja yksipuoliset liikkeet voivat puolestaan järjestää kollageenisäikeet siten, että kudos jäykistyy ja liikeradat kapenevat. Myös stressi ja hermoston ylivireys voivat lisätä faskian jännittyneisyyttä. Näissä tilanteissa faskian kireys ei tunnu pistemäisenä kipuna, vaan enemmänkin laajalle levittäytyvänä jäykkyytenä ja liikerajoituksena.
Lihaskireyden syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, jotka kohdistuvat eri tavoin lihassäikeisiin, niiden proteiineihin ja lihaskalvoihin.
Titiinin, aktiinin ja myosiinin tasolla kireyttä lisäävät pitkäkestoinen staattinen asento, toistuva yksipuolinen kuormitus, paikallinen verenkierron heikkeneminen sekä energia-aineenvaihdunnan häiriöt, kuten ATP:n puute. Näissä tilanteissa lihas voi jäädä rakenteelliseen jännitystilaan, joka ei helpota itsestään.
Lihaskalvojen eli faskian kohdalla keskeisiä kuormitustekijöitä ovat liikkumattomuus ja staattinen työ, jotka kuivattavat kudosta, sekä toistuva mekaaninen stressi, joka paksuntaa ja jäykistää sitä. Myös psyykkinen stressi ja autonomisen hermoston kuormitus voivat pitää faskiaa jatkuvassa jännitystilassa, mikä voimistaa lihaskireyden tunnetta.
Lihaskireys on tunteena epämääräinen ja huomattavasti vaikeampi kuvata kuin kipu. Se voi tuntua vetona, jäykkyytenä, painon tunteena tai liikerajoituksena. Esimerkiksi niskan lihasten toisipuoleinen kireys voi tuntua siltä, että pää vetää toiselle puolle tai pään pitäminen suorassa tuntuu hankalalta.
Joillakin se näyttäytyy vaikeutena rentouttaa lihas. Esimerkiksi lonkankoukistajia voi olla vaikea rentouttaa erityisesti, kun niitä vähän venyttää. Toisilla lihaskireys voi ilmetä levottomuutena ja tarpeena jatkuvasti venytellä tai liikutella kehoa. Tällöin voi kuitenkin tilanne vain pahetua, jos lihasta ei lämmittele kunnolla, mutta kohdistaa siihen voimakasta venytystä.
Lihaskireyttä kuvataan usein myös yleisenä epämiellyttävyyden tunteena. Siihen ei useinkaan liity lepokipua, mutta tietyissä asennoissa, liikkeissä tai tietyistä kohdista paineleminen tuottaa kipua. Kireys voi näin aiheuttaa välttämiskäyttäytymistä, jossa liikutaan robottimaisesti tai pyritään liikkumaan mahdollisimman vähän kivun tai epämiellyttävyyden välttämiseksi. Tämä käyttäytyminen ei ole tietoista, mutta usein sen huomaa ja sitä vastaan voi toimia tietoisella kehon rentouttamisella.
Kireys ei siis ole yksiselitteinen oire, vaan jokaisella yksilöllinen kokemus, johon vaikuttavat sekä kudosten tila että hermoston herkkyys.
Hieronta vaikuttaa lihaskireyteen usealla eri tasolla. Lihaskudoksen sisällä mekaaninen paine ja venyttävä käsittely voivat auttaa titiiniä palautumaan elastisempaan tilaan ja samalla edesauttaa aktiini-myosiiinisiltojen irtoamista. Näin lihaksen sisäinen jännitys vähenee.
Faskian tasolla hieronta lisää kudoksen nestekiertoa ja parantaa sen liukuvuutta. Liu’uttavat ja syväkudokselliset otteet auttavat palauttamaan joustavuutta ja vähentämään liikerajoituksia.
Hieronnalla on lisäksi välillisiä vaikutuksia. Verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat, mikä tukee kudosten paranemista. Hermoston lihaksia aktivoiva toiminta vähenee stressireaktion lieventymisen myötä, mikä antaa lihaksille mahdollisuuden rentoutua. Näin sekä kudostasolla tapahtuvat suorat muutokset että hermoston kautta välittyvät epäsuorat vaikutukset tukevat toisiaan.
Harri Nyström on koulutettu hieroja yrityksessä Herttoniemen Hierontamaja. Erikoisala: stressi, jännityspäänsärky, lihaskipu ja kireys sekä tinnitus. Palvelut: Klassinen hieronta, urheiluhieronta sekä hieronta stressin ja tinnituksen hoidossa.
Valitse joko urheiluhieronta tai ihan vain perinteinen klassinen hieronta.
Tutustu tarkemmin lihaskireyden ja lihaskivun syihin sekä tarjoamiimme hieronta hoitoihin.